Eka työpäivä. Ihan siedettävää. Paskempaakin hommaa olen tehnyt. Outo päivä, sillä sain myös työhaastatteluajan toiseen paikkaan. Ja puhuin yhden toisen oudon puhelun.

Kummallisia ihmissuhdejuttuja. Taidan olla liian utelias luonteeltani. Jos tulee mahdollisuus kokea jotain uutta ja rikkoa arkisia kaavoja niin en voi vastustaa tilaisuutta. Ehkä olen onneksi nyt "iän myötä" oppinut pitämään omat rajani.

Elämäni menee kummallisissa jaksoissa. Muutaman päivän olen tuntenut elämäni tästä kaikesta huolimatta selkeäksi ja itseni voimakkaaksi. Elämästäni on ainakin hetkeksi poistunut turha sähläys. Ehkä siksi että kerrankin (hetkellisesti) pidän lankoja taas omissa käsissäni. Toivoa sopii etten sotkeudu niihin. 

Pitäisi tehdä kouluhommia, jotenkin koen eläväni nyt liian voimakkaalla liekillä että jaksaisin kunnolla keskittyä. Itsekuri on hieman höltynyt, mutta kohta siitä on pakko saada kiinni, sillä kuun vaihde on nurkan takana.

Eilen katsoin Passion of the Christin. Vaikka en pitänyt elokuvan mustavalkoisesta ja dogmaattisesta uskontokäsityksestä niin Jeesuksen hahmo oli vaikuttava. Elokuvan verisyydestä en osaa oikein muodostaa mielipidettä. Itseasiassa sillä oli funktionsa elokuvassa, vaikka yleensä inhoan kaikkea väkivaltaa elokuvissa. Silti Passionissa oli monia jopa korneja kohtauksia. Sen seksistisyys ja Gibsonin uskomattoman tiukka Raamatun tulkinta eivät yksinkertaisesti mene pirtaani. 

Työmatkalla näin naisen bussipysäkillä joka puhui kovaan ääneen mielikuvitusystävälleen.