Kävelin äsken Turun päivillä ja söin sateessa jäätelöä. Tajusin äkkiä kuinka tyytyväinen olen elämääni. Kaikki on yksinkertaisesti paremmin kuin vuosiin. Sain päätetyä sen, etten mene luultavasti mueologiaan. Aion panostaa noihin kirjoitusjuttuihin, koska sydän sanoo niin. Elämässä pitää ottaa riskejä, ja menen sitten vaikak kaupan kassalle valmituttuani, jos ei töitä muuten saa. Nyt mulla on kuitenkin jokin päämäärä, mikä tuntuu mukavalta pitkästä aikaa.

Eilen katsottiin loistava leffa Sideways, syötiin ja juotiin hyvin. Käytiin kaupungillakin. Vaikka olin aika humalassa jossain vaiheessa, oli hauskaa. Yksinkertaisesti tämä parisuhde on kaikista ongelmistaan huolimatta täydellisen ihana. : ) Toisaalta ne ongelmatkin kuuluvat kuvioon. Jotenkin ne myös kehittävät tätä suhdetta eteenpäin ja asioista on ollut pakko puhua. Joskus mietin, olisimmeko me edes tässä pisteessä, jos tää suhde olisi edennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Sain lahjankin menestyksestäni valintakokeissa, Manicsien The Holy Biblen. :D Rakastan lahjontaa. Jotta viikonloppu tuli vielä kalliimmaksi ostin vielä TV-Resistorin Intiaanidiskon itselleni, sillä mulla ei ole ollut sitä omana (shame on me). Oli jo korkea aika hankkia sekin. E osti White Stripesia, mikä on ihan kelpo bändi. Devedraa ei ollut Stupidossa  kuin uusin, joka oli sen verran hintava, että täytyy jättää sen hankkiminen johonkin toiseen kertaan. Devedraa olisi kyllä pakko saada... :/ Jeffiä myös, nyt mulla on vaan kopiota.

Nyt on kai pakko laskeutua täältä seitsemännestä taivaasta muutama aste alemmas ja siivota (taas -uskomatonta kuinka äkkiä kaksikymmentä neliötä voi saada sekaisin) ja sitten lukea Heywoodin Politicsia (intresting!).   

Tänään on yltiösiirappinen Ville Leinos-olo.

"Saavumme rantaan

hehkuvan maan

yli jään tuuli kantaa

Kristallian satamaan

varjot yön

käyvät kietoutumaan." (Uuden aamun lauluja: Kristallian portit)