On ollut taukoa tässäkin puuhassa. Vaikea löytää itseäni noista kirjoituksista vuosi sitten, jolloin tämän aloitin. Hyvin outoa. Hassua myös, että kun olen syyttänyt itseäni turhasta draamailusta ja muusta, niin nyt jälkikäteen ainakin tiedän, että enpä draamailut turhaan. Hö. Onneksi sekin riippuvaisuussuhde on kuopattu.

On Kesä.

Olen hämmentynyt.

Olen kai onnellinen.

Outoja ajatuksia. Outoa varmuutta, jonka pelkään häviävän. (Onko se varmuutta?)

Pohdin, pitäisikö haudata tämä blogikin.