Emppu haastoi minut meemitykseen.. hmm... En tiedä onko minulla järin mielenkiintoisia omituisia tapoja (lukuunottamatta niitä jotka liittyvät parisuhteisiin ja niissä toimimiseen), mutta jatkanpa nyt meemiä, jotta saan muuta tekemistä kuin itsesäälin ja gradun tutkimussuunitelman kanssa pyörimisen.

Eli ideahan on siis kertoa viisi omituista tapaansa ja sitten haastaa muita samaan hommaan. (Panen toivoni niihin kahteen kaveriini, jotka Empun lisäksi jaksavat elää elämäänsä netissä.) Eli, here we go:

1. Luen lehden yleensä takaperin. Ja pisinpään katson yleensä kuolin-, syntynyt- ja hääilmoituksia. (Huom. Tavoitteeni ei suinkaan ole kuolla, syntyä tai synnyttää eikä naida ketään.)  

 2. Laitan yleensä hammastahnan ensin hammasharjaan ja sen jälkeen vasta huuhtelen harjan. Silloin puolet hammastahnasta valuu viemäriin, mikä ei suinkaan ole ekologista tai opiskelijabudjetillekaan kovin järkevää. Mutta näin teen illasta ja aamusta toiseen voimatta asialle mitään.

3. Tämä on ehkä aika omituista. Jos en osaa päättää jotain asiaa (mikä on aika yleistä, kuten läheiseni varmasti tietävät), ja en halua häiritä jotakuta kyselemällä tyhmiä (mikä on myös aika yleistä :p), arvon asian katsomalla puhelimeni kellon viimeistä numeroa. Esim. jos numero on parillinen, teen jonkin asian, jos ei, en tee. (Ehkä tämä arpomalla eläminen selittää jollain tapaa elämäni ajoittaista sekasotkuisuutta. Tosin täytyy tunnustaa, etten aina luota arpaan, vaan teen asian kuitenkin, vaikka kello näyttäisi mitä).  

4. Joskus illalla tai yöllä sängyssä maatessani nostan jomman kumman käden ylös ja pidän sitä ylhäällä määrittelemättömän ajanjakson. Tämä on kuulemma perinnöllistä, sillä äitini näki kerran tämän rituaalin ja kertoi isäni tekevän aivan samaa, tosin myös nukkuessaan sekä myös hivelevän käsivartta toisella kädellään. Tähän ei onneksi ole vielä tultu.

5. Minun täytyy katsoa tietyt elokuvat vähintään kerran-pari vuodessa (ja joskus vielä peräkkäin useaan otteeseen). Kysymys ei suinkaan ole (välttämättä) mitenkään loisteliaista elokuvista, mutta niihin liittyy varmaankin jotain alitajuntaisia juttuja, koska etenkin tietyssä tilanteissa kaivan ne esille. Tällaisia ovat ainkin Pikku Naisia, Bram Stockerin Dracula, Sound of Music, Tuulen Viemää, Arizona Dream, Titanic, Kellopeliappelsiini... Nämä elokuvat osaan miltei ulkoa. Ehkä idea onkin juuri siinä kotoisassa tunteessa, kun hallitsee kaiken mitä kuvassa tapahtuu. Voi odottaa kolme tuntia, että se Rhett taas kerran sanoo "Frankly, my dear, I don't give a damn" (Tämä nyt on klassikko...) Leffat täytyy katsoa yleensä yksin ja ruokaa mässyttäen, tosin välillä vain dialogin kuullakseen pitää ne pyörimään ja puuhailee jotain muuta. Jotkut tosin ovat ihan hyviä testileffoja ihmissuhteisiin. ;)