Ainakin hetkeksi.

Kesä takana, eikä ilmeisesti ole taaskaan muuta tekemistä lauantai-iltaisin kuin roikkua netissä. Voi silti olla että kuoriudun vielä kohti kaupungin juhlahumua, joka kyllä taas kerran viime yönä näytti tyhjyytensä. Hm. Todella tympääntynyt kaikkeen baareissa roikkumiseen ja näennäishauskanpitoon.

Huomenna kuitenkin kirjamessuille. Kavereita on tullut tavattua enemmän kuin koko kesänä. Huomaan viihtyväni yksin tiskejä tiskaten. Huomaan inhoavani televisiota. Ihmettelen miksi teen siitä gradun. Suunnittelen vaihtoehtoisia graduaiheita, joilla muka olisi enemmän merkitystä. Ha. Gradullani tuskin on tätä maailmankaikkeutta hetkauttavaa vaikutusta. Huomaan inhoavani kaikkea näennäisviisautta jonka parissa pyörin yliopistolla päivästä toiseen. Huomaan lopulta etten oikein ole tarpeeksi innostunut inhoamaan, en vain jaksa kiinnostua moisista.

Odotan. Kuin jokin kieli olisi äärimmilleen jännitettynä. Joko kieli katkeaa tai palautuu vauhdilla paikoilleen.

Siitä en ole varma, kumpi olisi kannaltani parempi ratkaisu. Hiljaisuus ennen ääntä.