On ollut taas paussi tässä kirjoittelussa. Ehkä vähän siksi, etten oikein tajua, mitä tänne voisin kirjoittaa ja ylipäätänsä miksi, olen alkanut taas käyttää enemmän tuota aitoa paperiverisiota. (Joka muuten loppuu pian: tarkoittaa tarkkaa kirjakaupassa pohtimista uuden päiväkirjan ulkonäöstä, koosta ja muista ominaisuulksista). Yksi syy voi olla kiireellä, sillä olen saanut itseni pitkästä aikaa stressattua itseni opiskelukaaoksella ja toisaalta myös yksityiselämän sekasotkulla ja hopulla. Koko viikkona en nukkunut juuri lainkaan (sunnuntaista noin 10 tuntia) ja nukkumattomuuden huipennukseksi eksyin eilen Kammion kokoukseen ja sieltä "yhdelle", joka venähti neljään asti. Kiva kuitenkin tutustua paremmin opiskelijakollegoihinsa :p (tästä blogista saa senkaltaisen käsityksen, että hillun kokoajan baareissa.)

Tänään olen sitten nukkunut koko päivän sen jälkeen, kun sain erään esseen palautettua ja nuokuttua päänsärkyisenä saksan tunnilla. Tässä siis keino: miten sekoittaa unirytminsä totaalisesti. Tämä yö mennee nimittäin siivotessa ja kouluhommia tehdessä, sillä sisko uhkasi saapua huomenna maisemiin. :)

Tällänen unettomuus-stressi-ryyppäys-blogi tästä on nyt kehkeytynyt, todella syvällistä. Mutta tapahtuupa sitä elämässä paljon muutakin, niitä en vaan voi ja halua tänne kirjoittaa. Joskus vähän liikakin, nyt enemmän kuin koskaan. Hymyilyttää, silti tai juuri siksi.

Pitäisi kirjoittaa luovaan jotain runoja, minua ei runoiluta. Jos saisi inspistä Kauko Röyhkän musiikista. Tämä on jotain kaunista, se osaa tehdä sellaistakin:

Ja päivä kulki pois

Mitä haluan? Mitä halusin joskus?
Ystävän, joka avais auringon ovia.
Olis lähellä, puhuis jumalten kieltä,
kuuntelis, kuulis päivännousujen äänet.

Mutta päivä kulki pois,
nousi sataman suunnasta jo,
eikä tuonut pitkän varjon miestä
koskaan mukanaan.

Mitä haluan? Kaikki haluaa joskus
ystävän, joka avais uusia ovia,
osais puhua, puhuis upeaa kieltä,
kuuntelis, avais meidän kuurot korvamme.

Mutta päivä kulki pois,
nousi kuperaa polkua pois.
Kulki vuorten taa, ei tuonut miestä
koskaan mukanaan.